Tähän väliin tällainen omaan fanifiktiomaailmaani sijoittuva tarinan pätkä…
Kiire ja hoppu, kunpa se olisi jo loppu. Joulu tulee ja kiirettä riittää. Koko kylä kuhisee kuin muurahaispesä. Niinpä niin ja tästä kaikesta saan syyttää vain itseäni. Muistan vielä ajan, jolloin Equestriassa ei tunnettu koko juhlaa nimeltä joulu, eikä sitä valtaosassa edelleenkään tunneta tai juhlita. Koko joulun ja Equestrian yhteiselo alkoi siitä, kun kerran pienenä varsana pyysin vanhemmiltani, että juhlisimme joulua lämpöjuhlan sijaan. Tuohon aikaan viihdyin paljon kirjastossa ja luin eräästä vanhasta kirjasta otuksista nimeltään ihmiset ja heidän monista juhlistaan, kuten joulu. Tuona vuonna me sitten perheemme kesken joulua juhlimme ja otimme sen joka vuotiseksi perinteeksi ja tuolloin se vielä pysyi vain perheemme keskuudessa, kunnes mieheni kanssa muutimme Lunavilleen, kylään jossa asumme. Naapurit alkoivat yhdessä välissä ihmetellä puuhailujamme, jotka osittain lämpöjuhlasta erosivat ja kertoessamme heille joulusta, sen vietto alkoi levitä kylässämme. Nykyisin kylämme juhlii vain joulua ja lämpöjuhla jää taka-alalle. Tästä johtuen, kun minua joulun asiantuntijana pidetään, olen tähän aikaan vuodesta hyvin kiireinen.
Vaikka alun perin tietämykseni joulusta olikin peräisin kirjoista, olen nyttemmin saanut siihen liittyen paljon lisätietoa taholta, jolle joulu ja sen juhliminen paljon tutumpaa. Kyseinen taho on parhaan ystäväni äiti, joka on ihan oikea ihminen. En ollut uskoa korviani, kun asiasta ensi kertaa kuulin ystävältäni, hänen kertoessaan, äitinsä tulevan maailmasta nimeltään Maa, Amerikan Yhdysvaltojen valtakunnasta. Hän oli kuulemma ollut ammatiltaan astronautti ja hänen avaruusaluksensa oli jostain syystä päätynyt ihan toiseen maailmaan ja tehnyt pakkolaskun planeetalle, jossa hänen isänsä oli asunut. Ensi kertaa hänet tavatessani, hukutin hänet kysymyksiin laidasta laitaan, kuin vain hyvin tiedonhaluinen ja utelias pikku varsa osaa. Mutta hän oli hyvin ystävällinen ja vastaili kysymyksiini niin hyvin kuin vain osasi. Hän kertoi myös, että ystäväni ja hänen kaksoisveljensä ovat syntyneet joulun aikoihin. Ja vaikka hänen nykyisessään kotimaailmassaan ei joulua varsinaisesti juhlita, juhlivat he sitä toisinaan perheen kesken, silloin kun he koko perheen saavat jouluksi koolle, mikä on kuulemma hyvin vaikeaa, kun koko maailmankaikkeuden rauha lepää hänen lastensa harteilla.
Yksi kuukausi, yhtenä vuonna muutti elämäni aivan täysin. Silloin toin joulun Equestriaan ja tapasin parhaan ystäväni, joka puolestaan johti nykyisen mieheni tapaamiseen (hän on parhaan ystäväni luotettavimman kumppanin poika), mikä puolestaan johti tyttäremme syntymään. Olen usein miettinyt, että kuinka elämäni olisi mennyt, jos en olisi vanhempiani pyytänyt silloin aikoinaan joulua juhlimaan, toki ystäväni tapaaminen ei ole suorassa yhteydessä tähän, mutta aina silloin tällöin tulee mieleen, entä jos… Toisaalta olen erittäin tyytyväinen nykyisiin asiantiloihin, enkä haluisi kuvitellakaan elämääni ilman ystävääni, miestäni, saati tytärtäni, ihanaa tytärtäni, joka tuossa niin rauhallisesti vieressäni nukkua tuhisee. Alussa sanoin, että kunpa olisi jo loppu tämä hoppu, niin onhan se ainakin tältä päivältä. Kiire ei ole nyt mihinkään, saa vain rauhassa nauttia ja katsella ulkona rauhallisesti satelevaa lunta ja kuunnella nukkuvaa pikkuvarsaa.
Oikein hyvää joulun odotusta,
Chocolate Surprise.
