Celestian vuosi 1016, päivä 172
Tämä oli odotettavissa ja ennustinkin jo eilen. Chocolaten mykkäkoulu jatkuu edelleen, emmekä tule kuulemaan sanaakaan häneltä ennen huomista, ellei nukkumaan meno sitten sattuisi viivästymään yli puolen yön (hän on sillä lailla tarkka näistä asioista). Itse asiassa, jos nyt ei olisi keskellä työviikkoa, Chocolate mitä todennäköisimmin viivyttäisi nukkumaan menoa siihen asti, mutta hän tietää, ettei se sovi näin keskellä viikkoa.
Aamulla Chocolate paineli suoraan aamiaisen jälkeen huoneeseensa, mutta saimme hänelle eilen ostamammme päiväkirjan annettua. Hän ei kiittänyt, mutta tiesimme, että hän mielessään teki niin, vaikka ulkoisesti hän olikin mykkäkoulua päättänyt pitää. No, ainakin hänellä oli päiväkirja johon kirjoittaa, jos tylsyys päivän aikana iskisi. Illalla kotiin tullessamme, mykkäkoulu vain jatkui ja hän vain kävi varmistamassa, että se olimme me joka saapui, eikä joku vieras (tai täysin tuntematon).
Ärsyttävintä tässä Chocolaten mykkäkoulussa on se, että yksi asioista, joita aina odotan innolla työpäivän jälkeen, on kulla pikkutammavarsani puhua pulputtavan kaikesta maan ja taivaan välillä, mutta nyt ilta tuntuu melkein masentavalta. No onhan minulla toki Lily ja rakastan häntä, eikä hänen jutuissaan mitään vikaa ole, mutta vaimo ja tytär vain ovat kaksi eri asiaa. En tiedä onko tämä juuri sitten Chocolaten mykkäkoulun tarkoituskin, saada oloni tuntumaan huonommalta. Tuskin sentään. Ja vaikka olisikin, niin vanhempana, minun on pysyttävä päätöksissäni vaikka mikä olisi (ellei siitä aiheutusi Chocolatelle jotain todellista vahinkoa). No onneksi tämä päivä on pian ohi ja huomenna elämä palaa takaisin raiteilleen.
Audioversio:
Audioversion musiikki ja äänitehosteet credits:
* Mysterious Renderer – First Noel