Crystal Fair 2014 – Ajatuksia ja mietteitä

3.7.2014

Ilmeisesti tuleva reissu alkoi hieman jännittämään, kun ei yöllä meinannut saada unta. Puolelta päivin muutin alkuperäistä suunitelmaani näyttää CF -maksukuitti lipunlunastamiseksi puhelimen näytöltä ja kävin tulostamassa lippujen maksukuitit (pääsylippu ja kaksi valokuvauslippua) lähikirjastossa, jossa samalla tulostin myös varmuuden vuoksi junaliput. Tässä vaiheessa kaikki lukuun ottamatta näitä tulosteta oli jo pakattu mukaan. Krjastosta piilottelin tulosteita takkini alla kuin paraskin salainen agentti. Syynä ei varsinaisesti ollut niiden piilottelu, vaan suojaaminen sateelta.

Noin kymmentä vaille kaksi lähdin odottamaan bussia, joka lopulta saapui viitisen minuuttia myöhässä, mutta olin laskenut linja-automatkan ja junan lähdön väliin ihan hyvin pelivaraa, joten se ei haitannut ollenkaan. Aluksi meinasin jäädä bussista pois jo ensimmäisellä rautatieaseman ohituskerralla (siinä on pysäkit molemmin puolin tietä, mennessä ja palatessa niin sanotusti), mutta muutin mieleni kun sillin satoi aika runsaasti vettä, joten päätin katsoa, jos palatessa olisi sade vähän hellittänyt ja hellittihän se. Tästä oli myös se hyöty, että asemalle mennessäni juna Helsinkiin oli jo asemalla ja sinne pääsi suoraan sisään.

Juna lähti aikataulun mukaan ja matka sujui hyvin (myös lipun lukeminen puhelimen ruudulta toimi ongelmitta). Pääosin matka meni kuunnellen Harry Potter -äänikirjaa puhelimella ja Tikkurilan kohdalla lopetin kuuntelun. Yritin matkan aikana myös nukkua, mutta ei onnistunut (huomio itselleni. Seuraavalla kerralla kunnon tyyny mukaan, niin nukkuminenkin saattaa onnistua). Helsinkiin päästyäni lähdin kohti hotellia ja totta kai eksyin matkalla, mutta puhelimen Google Maps pelasti (luojan kiitos älypuhelimesta, enkä varmaan enää osaisi elää ilman) ja lopulta hotelli löytyi.

Hotelliin saavuttuani nälkä oli kova, kun en junassa syönyt mitään, muutamaa sisu-pastillia lukuun ottamatta. No onneksi hotelia vastapäätä oli kauppa, joka oli vielä auki, joten sain sieltä ostettua hieman evästä ja kertakäyttöastioita. Olen todella onnellinen hotellihuoneesseen kuuluvasta jääkaapista, joka toki on hyvin hyvin pieni, sekä mikroaaltouunista, jolla sentään lämmitettyä vaikka leipää ta eineksiä.

Kaupassa käytyäni aloin käynnistelemään tietokonetta ja laitoin puhelinta ja videokameraa lataukseen. Tietokoneen kanssa meinasi tulla semmoinen ongelma, ettei hotellin langattomaan verkkoon meinannut saada yhteyttä (siis tietokoneella, sillä puhelimen kanssa ei ollut ongelmia). Lopulta sain toimimaan asentamalla langattoman verkon ajurit uusiksi. Kun tietotekniikka oli saatu kunton ja olin saanut syötyä kello lähenteli yhtä yöllä ja oli aika käydä nukkumaan. Tosin nukkumisesta ei meinannut tulla mitään, vaan pyörin varmaan pari tuntia sängyssä, ennen nukahtamista. Ajatukset pyöri kaikessa mahdollisessa ja Crystal Fair -jännitys oli huipussaan, kun ei tiennyt mitä odottaa.

Tämä 3.7.2014 merkintä on kirjoitettu 4.7.2014.

4.7.2014

Aamu alkoi herätyskelloon herätessä kahdeksalta. Suunnitelmani oli käydä suihkussa, syödä aamiainen ja lähteä kohti Crystal Fairia. Kaikki menikin suunnitelman mukaan. Aamiasen, einesruoan, oli eilen kaupassa käydessä ostettu, sillä ”hotelliaamiainen” olisi ollut 9 euroa / päivä, hotellia varatessa, joten päätin, että sillä rahalla ja vähemmällä voin hommata oman aamiaisen, enkä siis aamiaista itselleni ollenkaan ottanut. Aamiaisen jälkeen lähdin siis kohti Crystal Fairia tehden pienen koukkausen kaupassa ostamassa pullon kivennäisvettä Crystal Fairia varten ja tämä näin jälkikäteen ajateltuna oli hyvä juttu.

Crystal Fair tai siis Finlandia-talo löytyi ongelmitta enkä eksynyt matkalla. Päästyäni paikalle lunastin lippuni ja pääsin heti nettituttavani bongaamaksi, päivän aikana myös muutama muu minut tunnisti. Ennen sisäänpääsyä tapahtui pihalla kaikenlaista. Otin myös jonkin verran videokuvaa yleisestä Crystal Fair tunnelmasta. Tuleeko kokoelmavideo koko viikonlopusta vai useampi lyhyempi video en osaa sanoa, sen näkee sitten kun olen takaisin kotona. Pientä videota tästä ja muitakin yleisiä tunnelmia Crystal Fairista videon tati videoiden muodossa tulossa jossain vaiheessa.

Ongelmitta Crystal Fair ei sujunut. Ensin oli hieman säätämistä Crystal Fairin omalla myyntipöydällä, kun he eivät saaneet tulostettua kuittia ostoksestani, mutta eipä tuo iso ongelma ollut. Lisäksi valokuvassesiolippuihin liittyen oli hieman väärinymmärryksiä ja epätietoisuutta, kun ei osattu sanoa pitääkö ostokuitteja vastaan lunastaa liput vai käykö ne suoraan, mutta lopulta sekin asia selvisi ja kuvan sain otettua (otin yhteiskuvan Annelin ja Tabithan kanssa), kun sain päättää haluanko kuvan molempien kanssa erikseen vai yhdessä molempien kanssa. Huomenna saa nähdä sitten millainen kuvasta tuli. Kuvaaja otti useamman kappaleen, joten toivotaan, että jokin niistä onnistui. Luultavasti viimeisin onnistui parhaiten, kun siinä mielestäni nauroin kunnolla. Jos jota kuta kiinnostaa niin sillä hetkellä Tabithalla oli käsi mahani / yläkroppani päällä ja samalla sanoi minulle ”I’m not tickling you” (en kutita sinua) ja jostain syystä se sai minut hymyilemään. Tabitha sanoi myös, että kaksisolentoni elää kuulema Kanadassa tai siis joku osittain kuuluisa kanadalainen henkilö näyttää kuulema ihan minulta.

Pääosin Crystal Fair tänään meni erilaisissa paneeleissa, joista kuvasin muutaman (mahdollisesta julkaisuajankohdasta ei tietoa, mutta lähes varmasti se tapahtuu vasta, kun olen reissusta kotiutunut). Daniel Ingram -paneelissa tosin erään henkilön pää oli koko ajan kamerani edessä, joten Daniel tai hänen haastattelijansa eivät kunnolla näy, mutta ääni toivottavasti toimii ja kuuluu, eikä näissä paneeleissa mitään suurta actionia taphtunut, joten tämän ei pitäisi suuri ongelma olla. Pari muuta paneelia niissä lava näkyy hyvin pienenä, koska piti istua suht takana ja vasta Ingram -paneelin aikana (päivän viimeinen) älysin käyttää kameran zoomia. Lisäksi Ingram -paneeliin oli aivan kauhea jono ja sisäänpäästyäni ei kauhesti ollut valinnan varaa minne mennä istumaan. Toivottavasti huomenna Tabitha -paneelin kanssa menee paremmin (se on päivän ensimmäinen). Olisi pitänyt myös ottaa kamerajalusta mukaan kädet väsyivät aikalailla videokuvauksesta.

Kaiken kaikkiaan ensimäinen tapahtumapäivä oli ihan kiva, eikä ainakaan toistaiseksi kaduta, että tänne lähdin. Ostin tänään Crystal Fairista tavaraa. Crystal Fairin omalta myyntipöydältä ostin t-paidan ja rintamerkin. Olin halunnut ostaa pienen Aurora -figuurin, joka näytti hyvältä, mutta oli aivan liian hintava. Genrewearilta ostin pari rintamerkkiä, Omoi:lta ostin läpikuultavan glitervariantin Dr. Whooves Funko vinyyliponista. Tämä oli aika lailla hetken mielijohteesta tehty ostos ja hinan puolesta ihan pikkuisen kaduttaa, mutta tehty mikä tehty. Ostin myös eräältä yksityiseltä ulkomaalaiselta henkilöltä Saksalaisen Burger King -Fluttershyn. Samalla myyjällä oli kaikenlaisa, mutta kaikki oli reilusti ylihinnoiteltua, esim. minihahmosetit (3 hahmoa) oli 30 euroa ja glittervariantti Funko Fluttershy 80 euroa (tämä olisi ollut upea kokoelmaan saada, muttei kyseisellä hinnalla). Myös muita Funko figuureita häneltä löytyi samanlaiseen ylihintaan.

Yksi parhaista jutuista tänään Crystal Fairissa oli se, etten tuntenut enää itseäni vanhaksi, kun yleensä foorumeilla ja FB:n bronyryhmissä niin tupaa käymään, mutta Crystalissa oli tänään vieraana eräs vanhempi suomalainen pariskunta (lisäys: Helsingin Sanomien NYT-liitteen artikkelista selvisi, että kyseessä on tapahtuman pääjärjestäjän Oskar Westerlundin vanhemmat, jotka olivat tapahtumassa ottaakseen brony-ilmiöstä selvää).

Tänään kävin myös Helsingin Fantasiapeleissä, kun kiinnosti nähdä millainen liike Fantasiapelit ihan livenä on. Mitään ostettavaa en tosin löytänyt. Pari tuotetta oli mielessä, jotka olisin ostanut jos lisi siellä ollut, mutta se oli aika hakuammuntaa alunperinkin. Samaan aikaa seillä oli pari muutakin ponifania, sillä ainakin he MLP-tuotteita siellä katselivat suurella mielenkiinnolla.

5.7.2014

Conipäivä alkoi omalla kohdallani pienellä ketutuksella, kun päästessäni Finlandia-talolle huomasin unohtaneeni Equestria Girld Blu-Rayn ja ”A Very Minty Christmas” DVD:ni hotellihuoneeseen. Nuo olivat tietenkin ne joihin halusin nimmareita kunniavierailta. Ei auttanut muu kuin lähteä niitä hotellilta hakemaan. Onneksi olin paikalla sen verran aikaisin, että ehdin juuri ja juuri takaisin ennen Tabitha-paneelin (koska en koskaan muista tämän paneelin oikeaa nimeä) alkua enkä missannut sitä. Tämä paneeli oli aivan loistava ja oma suosikkini kaikista paneeleista (sain sen myös joten kuten kuvattuakin). Heti tämän jälkeen painelin Eile Monty -paneeliin, joka oli ihan kiva sekin (ja tästä on audiotallenne). Paneelin jälkeen sitten alkoi jonottaminen nimmarien jakoon ja se jono olikin pitkä, mutta lopulta saatiin taas yksi conille asettamistani tavoitteista suoritettua, sain Tabithan nimmarin ”A Very Minty Christmas” DVD:hen (tai siis sen koteloon) ja kun Tabitha nähdessä sen, sanoi hän ”aaw”. Harmi, ettei tässä tilaisuudessa ollut kuvaaminen sallittu. Sain lisäksi kaikilta kunniavierailta nimmarit Equestria Girls Blu-Rayhyn ja koska se oli Pohjoismaajulkaisu oli hyvin soveliasta, että myös Anneli Heed signeerasi sen. Vaikka kaikissa tiedoissa oli mainittu, että yksi nimmari per kunniavieras, niin he mielellään kirjoittivat useammankin, mistä olen hyvin mielissäni, kun alunperin en uskonut, että Tabithan nimmarin saisin myös EG Blu-Rayhyn. Nimmarien jaon jälkeen söin hieman evästä. Ensimmäisenä conipäivänä ei evästä ollut mukana, mutta tällä kertaa olin varautunut ja mukanani oli puolentusinaa pinetä (cocktailkoon) riisipiirakkaa sekä julmetun iso korvapuusti, jotka ostin hotellini lähistöllä sijaitsevasta Salesta. Juomana oli kivennäisvettä kuten eilenkin. Ruuan jälkee alkoi sitten jonottaminen vaimonheittokisaan ja sekin oli aika suht pitkä jono. Jokainen sai kaksi heittoa kisassa ja ensimmäinen heittoni meni liian korkeaksi, napsahti kattoon ja hyvin lyhyeksi. Toinen heitto sujui paremmin, mutta loppujen lopuksi kisan voittoon sillä ei ylletty. Conipäiväni viimeisenä tapahtumana oli Blind Reading, joka oli ihan kiva (tallennettu audiona). Alunperin ajattelin kokonaan jättää Operation PON3 -iltabileet väliin, kun jalat oli aika kipiät, mutta sitten loppujen lopuksi hetken (reilu pari tuntia) pistäydyin siellä. Biletys tai konsertit eivät vain ole oikein minun juttuni. Siellä istuskelin parvella screeniä tuijottaen. Omat suosikit oli Eile Monty sekä Anneli Heedin ja Daniel Ingramin yllätysnumero. Anneli lauloi Daniellin säestämänä ”You’ll Play Your Part” kappaleen neljännen kauden finaalijaksojen alkupuoliskolta. Daniel kävi myös laulamassa osan Smile, Smile, Smile kipaleesta erään esiintyjän kanssa (en tiedä tuliko jotain muita yllätyksiä sen jälkeen kun olin poistunut paikalta).

Tämä oli varmasti paras conipäivistä ja lapsiakin näkyi aika paljon osallistujien joukossa. Tosin niitä näkyi myös ensimmäisenä päivänä. Muutenkin näytti siltä, että väkeä, ainakin erilaista väkeä ja satunnaisia kävijöitä oli enemmän kuin muina päivinä. Myös tänään tapasin muutamia jotka tunnistivat minut, joko Facebookista tai Ikimetsän taikakääröistä. Tämä oli ehdottomasti paras conipäivistä.

6.7.2014

Viimeinen conipäivä sekä samalla viimeinen Helsingin reissun päiväni alkoi kuten muidenkin conipäivien aamut, mutta tällä kertaa lisäksi oli pakattava kaikki kamat kasaan, että kun hotellihuoneen ovesta lähden viimeistä conipäivää viettämään, samalla jää kysinen huone ja kotini kolmen päivän ajan taakse. Osan tavaroista vein Rautatieasemalle säilytykseen, enkä millään meinannut löytyy sitä matkatavaran säilytyspaikkaa, niin oli sen takia otettava vuoronumero, että lipunmyyjältä sain kysyttyä. No, lipunmyyjän neuvomana se lopulta sitten loytyi. Kun matkatavarat oli jätetty säilytykseen jatkui matka siitä conipaikalle. Onneksi Daniel Ingram -paneeli numero 2 alkoi vasta yhdentoista maissa, joten hyvin ehdin sinne. Jos olisi alkanut jo hieman yli kymmenen, niin olisin saattanut missata ainakin osan siitä (tämä paneeli on kuvattuna). Tämän jälkeen oli vuorossa Q&A kunniavieraiden kanssa (tästä on audiotallenne). Päivän päätteeksi oli itselläni vielä vuorossa hyväntekeväisyyshuutokauppa, jossa itse olin vain katsojan roolissa, koska osasin arvata, että summat nousevat yli oman budjettini (tästä tilaisuudesta on audiotallenne). Huutokaupan jälkeen oli jäljellä enää loppuseremonia, johon en aikataulusyistä voinut kuitenkaan osallistua, varsinkin kun se alkoi myöhässä.

Conipäivistä viimeinen oli käytännössä omalla kohdallani jonottamista Helsinki-saliin tai Helsinki-salissa istumista. Tänäänkin muutama henkilö tunnisti minut joko Facebookista tai Ikimetsän taikakääröistä. Crystal Fair myös haastatteli minua yhdessä kohdin, saa nähdä milloin he sen julkaisevat, jos koskaan. Tämä viimeinen conipäivä ei ollut mielestäni niin hyvä kuin kaksi aiempaa, mutta ehkä se vain oli sitä, että oli viimeinen päivä ja lopunmerkit leijuvat ilmassa ja omalla kohdalla vielä häämötti edessä lähes seitsemän tunnin junamatka. Ja jotenkin tuntui ja näytti siltä, että suurin osa paikalla olevasta väestä oli ne samat jotka olivat siellä olleet jo alusta asti. Tosin näin jotain kappaleita myös sunnuntain päivärannekkeella varustettuja vieraita. Mutta päivä oli ehdottomasti, ainakin omasta mielestäni, hiljaisempi kuin aiemmat.

Kotimatka ei ollut mitään kummallista. Lähdettyäni conista menin suoraan Rautatieasemalle, jossa ensin noudin matkatavarat säilytyksestä ja nousin junaan. yritin matkan aikana nukkua, mutta ei se onnistunut. Taisin jossain vaiheessa hieman torkahtaa, mutta kun tuli kuulutus niin aina heräsin ja sitten taakseni tuli istumaan kaksi kappaletta jotain noin kymmenvuotiata tyttöjä, jotka olivat kokoajan äänessä, eivät olleet erityisesti häiritseviä, mutta nukkuminen ei onnistunut. Kajaanin asemalle päästyäni soitin taksin, jolla sitten pääsin kotiovelle (tais siis rappukäytävän ovelle).

Loppujen lopuksi pitää sanoa, että coni kokonaisuudessaan oli loistava ja tarpeeksi pitkällä varoitusajalla olisin valmis osallistumaan uudestaankin. Ja jos mahdollista viipymään Helsingissä vähän kauemmin, kun nyt ei varsinaiselle kaupunkiturismille jäänyt oikein aikaa. Nyt tajuan myös itsekin sen mitä ystäväni Kelly ja Rene ovat aina sanoneet, että vaikka conista näkee kuvia ja videoita, niin ne eivät lähellekään pysty välittämään sitä siellä olevaa todellista tunnelmaa, vaan se on itse koettava. Jos Crystal Fair tekee comebackin tulevaisuudessa, kannattaa siihen todellakin osallistua, jos vain mahdollista.

Suurkiitos conin järjestäjille, vieraille, henkilökunnalle ja kävijöille!
Kiitokset myös kaikille Ikimetsän taikakääröjen lukijoille ja katsojille, jotka tunnistivat minut ja muutaman sanasenkin kanssani vaihtoivat, on aina hienoa tietää, että edes joku lukee blogia ja/tai katsoo videoita.

Lisäys 8.7.2014:

En edes aiemmin tullut tätä ajatelleeksi, mutta yleensä kun olen pitää viettää runsaasti aikaa jossain paikassa jossa on runsaasti tuntematonta (ja tuttuakin) väkeä, on se itselleni henkisesti hyvin raskasta ja uuvuttavaa. Tätä tapahtuu jopa perheeni seurassa (vanhemmat/sisarukset), mutta Crystal Fair ei aiheuttanut minkäänlaista psyykkistä rasitusta. Ilmeisesti onnistuin olemaan conissa ihan oma itseni, mikä on itselleni aika hyvä saavutus, koska jostain syystä se ei nykyisin yleensä onnistu kuin ollessani aivan yksikseni.

Jätä kommentti